”Kirjailija Jonathan Lethem on sanonut, että kun ihmiset pitävät jotain ’omaperäisenä’, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he eivät vain tunnista viittauksia alkuperäisiin inspiraationlähteisiin.
Hyvä taiteilija ymmärtää, että kaikki on peräisin jostakin.
Kaikki luova työ rakentuu sille, mitä on ollut aikaisemmin.
Mikään ei ole täydellisen omaperäistä.”
Kirjassa Varasta kuin taiteilija Austin Kleon opettaa, että ainutlaatuisia ideoita ei ole. Homman salaisuus onkin kerätä vaikutteita ja materiaalia ympäriltään ja yhdistellä niitä sitten omannäköiseksi sekoitukseksi. Suosittelenkin tätä kaikille luovaa työtä tai projekteja tekeville.
Kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joista jokaisessa käsitellään yhtä pääajatusta luovuuteen liittyen:
- Varasta kuin taiteilija.
- Aloita ennen kuin tiedät, kuka olet.
- Kirjoita kirja, jonka itse haluat lukea.
- Käytä käsiäsi.
- Sivuprojektit ja harrastukset ovat tärkeitä.
- Salaisuus: Tee työsi hyvin ja kerro siitä toisille.
- Asuinpaikka ei enää sido meitä.
- Ole ystävällinen. (Maailman on pieni kylä.)
- Ole tylsä. (Vain niin saat työsi tehtyä.)
- Luovuus on karsimista.
Minuun osuivat erityisesti ajatukset numero 2, 3 ja 5. Omaa tyyliään voi kehittää ainoastaan tekemällä asioita, joten kannattaa vain aloittaa. Kannattaa myös tuottaa sellaista sisältöä, jota itse haluaisi kuluttaa. Lisäksi sivuprojekteista voi ajan myötä kasvaa jotakin suurempaa – tai jos ei, niin ainakin ne tuottavat itselle iloa.
Kirja on pienikokoinen, kuvitettu ja väljästi taitettu. Se on siis nopeasti luettu, mutta sisältää paljon hyviä oivalluksia. Olen lukaissut kirjan tähän mennessä pari kertaa läpi, ja joka kerta se saa inspiroitumaan. Seuraavaksi lukulistalla on Kleonin vielä suomentamaton teos Show your work!.
Tsekkaa lukunäyte Kirjavälityksen sivuilla.
Lukukokemus: *****
Austin Kleon
Varasta kuin taiteilija – 10 asiaa joita kukaan ei kertonut luovuudesta
Suom. Susanna Hirvikorpi
WSOY 2019
155 sivua
”Kaari Utrio kysyi Avun haastattelussa, kuka jaksoi lukea työpäivän ja kodinhoidon jälkeen laveaa vaativaa taideromaania. Hänestä oli itsestään selvää paeta lukemalla toisenlaiseen maailmaan. Kaari Utriota loukkasi kritiikin kohdistuminen hänen lukijoihinsa, viihdettä lukeviin naisiin, joita kritiikeissä ja kolumneissa mitätöitiin.”