Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Nykymaailmassa jokapäiväinen ruokamme – esimerkiksi uusien perunoiden kanssa nautittu silli tai pizzan päälle aseteltu ananas – kertoo historiantutkijalle erinomaisella tavalla sellaisistakin historiallisista kauppareiteistä ja yhteyksistä, joista ei välttämättä ole säilynyt minkäänlaista kirjallista lähdeaineistoa.

Suomen ruokahistoria kattaa ruoan ja syömisen historian varhaismodernista Suomesta aina nykypäivään asti. Ritva Kylli on tehnyt huikean työn puristaessaan valtavan määrän lähdemateriaalia ja monta vuosisataa helposti nautittavaan pakettiin.

Ruoka on osa niin talouden historiaa, tieteen historiaa, arjen historiaa, naisten historiaa kuin sotahistoriaakin. Kotimaisen ruoan menneisyydestä löytyy myös paljon yllättäviä aineksia. Perunaa esimerkiksi pidetään erityisen suomalaisena ruokana, vaikka se saapui tänne Etelä-Amerikasta 1700-luvulla ja sen viljely yleistyi vasta 1800-luvulla. Toisaalta 1700-luvun Suomessa tunnettiin esimerkiksi parmesaani.

Kirjan teksti on asiapitoista mutta sujuvaa, ja kronologista kerrontaa on helppo seurata. Lukujen välissä käsitellään erikseen tarkemmin vaikkapa jouluruokien, kahvin ja leivän historiaa. En esimerkiksi tiennyt, että kahvillakin on ollut kieltolaki! Huvittavaa oli huomata, että suomalainen epävarmuus ja alemmuuskompleksi omasta ruokakulttuurista on peräisin jo vuosisatojen takaa.

Kaiken kukkuraksi Suomen ruokahistoria on visuaalisesti kaunis, taitettu väljästi ja höystetty värikuvituksella. Suosittelen tätä kaikille, joita historia kiinnostaa! Tämä oli minulla lainassa kirjastosta, mutta päädyin hankkimaan kirjan omaankin hyllyyn.

Lukukokemus: *****

Ritva Kylli
Suomen ruokahistoria
Gaudeamus 2021
470 sivua


Suomen ruokahistoria oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

Emiko Jean: Tokion prinsessa

’Hän on kuninkaallinen.’ Hiljaisuus. Hymy Nooran kasvoilla leviää. ’Prinssi.’ Seuraa jälleen hiljaisuus. Hymy sen kuin valaistuu lisää. ’Tarkkaan ottaen hän on Japanin kruununprinssi. Hänen nimensä on tosiaan Makotonomiya Toshihito.’
Sekunnit kuluvat aivojemme yrittäessä käsitellä asiaa. Hymy Nooran kasvoilla häikäisee. Minä korahdan. Olo on kuin seisoisin pitkän ja pimeän tunnelin suuaukolla.

2020-luvun Prinsessapäiväkirjat japanilaisella twistillä! Kirja alkaa, kun Yhdysvalloissa asuva 18-vuotias Izumi saa tietää, että hänen kauan kadoksissa ollut isänsä onkin Japanin tuleva keisari.

Tapahtumat alkavat vyöryä lumipallon lailla, kun Izumi kutsutaan Tokioon vierailulle tutustumaan keisarilliseen sukuunsa. Izzyllä on paljon opittavaa prinsessahommista, ja japanilainen media seuraa silmä kovana ”kadonneen perhosen” toilailuja. Ongelmia aiheuttaa myös järjettömän komea mutta lievästi ärsyttävä henkivartija Akio.

Tokion prinsessa on täydellinen nuorten aikuisten romanttinen komedia: taitavasti rakennettu, huumorilla höystetty, jännitettä on sopivasti ja lopussa langat solmitaan siististi yhteen. Goodreadsin perusteella tosin ymmärsin, että tämä olisi sarjan aloitus. Odotan innolla, saadaanko tälle jatkoa!

Lukukokemus: *****

Emiko Jean
Tokion prinsessa
Suom. Susanna Sjöman

Otava 2021
327 sivua

Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki

Ebenezer Pinset oli kammottava mies, jolla oli ihmeellinen elämä. Hän ei ollut milloinkaan nälissään, koska kaikki hänen jääkaappinsa olivat pullollaan ruokaa. Hän ei jäänyt milloinkaan pohtimaan pitkiä sanoja, sellaisia kuin konstikkelsaatio tai pumppelirumpsis, koska hän luki hyvin harvoin kirjoja. Hänen elämässään ei ollut lapsia eikä ystäviä, joten häntä eivät milloinkaan kiusanneet epämiellyttävät äänet eivätkä harmilliset keskustelut.”

Ebenezer Pinset on nuorekas 511-vuotias mies, joka ei välitä kenestäkään paitsi itsestään. Ullakolla asuva hirviö toimittaa hänelle rajattomasti nuoruuseliksiiriä, mutta vaatii vastineeksi mitä erilaisempia ruokia. Aiemmin hirviö on syönyt vain tavaroita ja eläimiä, mutta eräänä päivänä se haluaa ruoakseen ihmislapsen.

Mikä siis ratkaisuksi? Ebenezer päättää adoptoida orpokodista mahdollisimman rasittavan muksun ja tutustuu paikalliseen kauhukakaraan, Helmikkiin. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan!

Hirviö ja Helmikki -kirjan tyylistä ja kuvituksesta tulevat mieleen Roald Dahlin teokset. Mukana on ihanan ärsyttäviä henkilöhahmoja ja mustaa huumoria. Alkupuolella on vaikeaa tykätä kenestäkään kirjan henkilöstä, mutta tarinan edetessä sympatiat kääntyvät Ebenezerin ja Helmikin puolelle. Hirviö ja Helmikki ei sovi jokaiseen makuun, mutta itse tykkäsin todella paljon. Aivan herkimmille en tätä suosittele, sillä kirjassa ahmaistaan ainakin yksi viaton puhuva eläin parempiin suihin.

Loppuratkaisun perusteella tälle olisi luvassa myös jatkoa!

Subjektiivinen tuomio: *****

Jack Meggitt-Phillips
Hirviö ja Helmikki
Suom. Marja Helanen 

WSOY 2021
249 sivua