Maria Pettersson: Historian jännät naiset

”Lapsena rakastin historiaa, mutta petyin siihen uudelleen ja uudelleen. Aivan kuin maailmaa olisivat ennen 1970-lukua kansoittaneet pelkät miehet. – – Aikuisena aloin kirjata muistiin historian naisia ja heidän tarinoitaan. En etsinyt maailmanhistorian vaikutusvaltaisimpia naisia – etsin mielenkiintoisia, hurjia, erikoisia ja jänniä naisia.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ennakko-odotukset: Seurasin aikoinaan Twitterissä yhden kesän Maria Petterssonin #historianjännätnaiset -postauksia, ja toivoinkin projektista kirjaa. Pettersson keräsi käsittämättömän 45 000 euron joukkorahoituksen (sillä kelpaa jo tehdä jonkin aikaa tutkimustyötä), ja lopputulos pullahti viime syksynä markkinoille Atenan kustantamana. Odotukset olivat korkealla!

Toteutus: Kirjassa tutustutaan noin sataan historialliseen naiseen, sellaisiin, joita ei historiankirjoista juuri muuten löydy. Jokaisesta on muutaman sivun mittainen elämäntarina ja suurimmasta osasta myös kuva. Mukana on tiedenaisia, taiteilijoita, urheilijoita, hallitsijoita, rikollisia, aktivisteja, sotilaita, vakoojia ja tutkimusmatkailijoita. 

Mikä toimi:

  • Tämä oli juuri niin hyvä kuin odotinkin! Naisten tarinat ovat kiinnostavia ja taitavasti kerrottu. Kirjasta ei löydy pelkkiä hyviksiä tai pahiksia vaan nimenomaan jänniä ja erikoisia tyyppejä (poikkeuksena ehkä keskitysleirien naiset). Tarinoita ei kaunistella tai kauhistella.
  • Kirja lunasti lupauksensa esitellä nimenomaan tuntemattomampia naisia. Minä olin kuullut aiemmin ehkä viidestä mukana olevasta tyypistä.
  • Eri ajoilta ja eri puolilta maailmaa tulevat tarinat avartavat maailmankuvaa taas vähän lisää, kun tajuaa kuinka kulttuurisidonnaisia esimerkiksi kauneusihanteet ovat. Ehkäpä lempparinaiseni oli persialainen prinsessa Taj-al-Saltana (s. 1883), joka ”oli kuulu kauneudestaan, erinomainen esimerkki ajan kauneusihanteesta, johon Persiassa kuuluivat esimerkiksi pyöreys, tummat kulmakarvat ja viikset”.
  • Lyhyiden lukujen takia kirjaa on helppo lukea iltapalaksi pieninä pätkinä. Veikkaan, että samasta syystä tämä toimii paremmin luettuna kuin äänikirjana.

Mikä ei toiminut: 

  • Kirja on aikamoinen järkäle, mikä hankaloittaa hieman sopivan lukuasennon löytämistä :D

Subjektiivinen tuomio: *****

Maria Pettersson
Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja
Atena 2020
502 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kokeile BookBeat Premiumia 2 viikkoa maksutta* (uusille asiakkaille)

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä

Herrasmiehen ensimmäinen sääntö on: Älä koskaan väitä olevasi herrasmies.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjassaan Vuosi herrasmiehenä kirjailija Joonas Konstig laittaa otsikon mukaisesti itsensä likoon vuoden ajaksi. Hän päättää muuttua paremmaksi ihmiseksi ja ottaa päämääräkseen perinteisen herrasmiehen mallin. Ohjelmaan kuuluu siis tapaetikettiä, pukuihin pukeutumista, miekkailua, ratsastusta, rugbya ja vapaaehtoistyötä. Vuosi huipentuu juhlaviin tanssiaisiin.

Lähtökohta on ankea: kertoja maalaa itsestään kuvan anarkistisena lähes nelikymppisenä miehenä, joka kapinoi kaikkea vastaan ja jonka ei koskaan tarvinnut kunnolla aikuistua. Hän riitelee vaimonsa kanssa, kiukuttelee, valittaa, haukkuu muita, käyttäytyy huonosti, suhtautuu kaikkeen sarkastisesti ja vaikuttaa muutenkin ikävältä tyypiltä. Vaimo toteaa, että mies on niin kaukana herrasmiehestä kun voi olla.

Kirja voisi olla päähenkilön takia ärsyttävä, mutta Konstig kirjoittaa niin vetävästi, että tarinaan tempautuu väistämättä mukaan. Selviytyykö mies haasteesta? Tekstin itseironinen tyyli toimii, ja sivut kääntyvät vikkelästi. Henkilökohtaisen matkan varrella tavataan mielenkiintoisia haastateltavia, ja välillä otetaan esimerkkejä historiallisista herrasmiehistä. Konstig pohdiskelee myös elämää yleisesti ja tekee hyviä oivalluksia. Millainen on hyvä ihminen? Onko perinteinen herrasmiehen malli käyttökelpoinen enää nykypäivänä?

Matka on pitkä, mutta pikku hiljaa muutos on havaittavissa. Ei liene spoilausta sanoa, että projektin päätteeksi Konstig vaikuttaa onnellisemmalta. Avioliitto ja perhe voivat paremmin, kun kiukutteleva miesvauva on kehittynyt kohteliaaksi aikuiseksi. Kuten eräs Konstigin haastateltava toteaa, eniten tästä projektista hyötyvät todennäköisesti hänen lapsensa.

Me kaipaamme nykyaikana kipeämmin kuin koskaan jotakin, mihin kiinnittyä. Me kaipaamme siis velvollisuuksia. Luulemme, minun tavoin, tulevamme onnelliseksi, jos saamme kaiken mitä haluamme. Mutta vapaus ei tee meitä onnelliseksi, koska täysi vapaus tarkoittaa, ettei meitä tarvita mihinkään. Velvollisuudet tarkoittavat, että meitä tarvitaan. Että meidän olemassaolollamme on merkitystä.”

Subjektiivinen tuomio: ****

Joonas Konstig
Vuosi herrasmiehenä – Vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä
WSOY 2017
474 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kokeile Bookbeatia 2 viikkoa ilmaiseksi* (vain uusille asiakkaille)

Hiltunen & Palmroth: Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus

Parhaat kaverukset Emma ja Sofia, tai siis kaunis prinsessa ja rohkea leijona, olivat taas joutuneet keskelle kiperää seikkailua.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Avaruusfysiikan professorin ja tulevaisuudentutkijan kirjoittama kirja, joka innostaa tyttöjä luonnontieteiden maailmaan – kuulostaa lupaavalta! Tästä oli pakko pyytää arvostelukappale.

Kirja kertoo eskarilaisista Emmasta ja Sofiasta, jotka alkavat eräänä päivänä selvittää totuutta maailmankaikkeudesta. Vanhemmat eivät osaa vastata tähän kiperään kysymykseen, joten tyttöjen täytyy kysellä naapureilta. Prinsessa ja leijona kohtaavat monenlaisia haasteita, ennen kuin vastaus selviää.

Mukana on paljon stereotyyppejä rikkovia henkilöhahmoja, kuten tietokonetta korjaava äiti, pullaa paistava ja neulova isä sekä balettia tanssiva naapurin Reiska. Kapuloita heittävät rattaisiin pihan muut lapset, tai siis Temppeliherrat, joiden kanssa ajaudutaan sotaan. Tarinan varsinainen pahis on huuhaata levittävä sovinistisetä Jouni, joka myy hyväuskoisille ihmisille siivousgerbiilejä.

Odotin ehkä suoraviivaisempaa satukirjan ja tietokirjan sekoitusta, ja tarina oli omaan makuuni erikoinen. Tyttöjen voimaannuttaminen on tärkeää, mutta se alkoi tuntua vähän osoittelevalta. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä joku oikeasti kohderyhmään kuuluva lapsilukija tästä ajattelee. Loppu on toki onnellinen, ja maailmankaikkeuden salaisuudeksi paljastuvat tiedenaisten avustuksella luonnonlait.

Tykkäsin:

  • Balettitanssija Reiska
  • Akateemikko-naiset
  • Sari Airolan tekemä kuvitus
  • Pikku-Maurin salakieliset viestit, jotka voi oikeasti ratkoa
  • Ajatus siitä, että tytöt voivat tehdä mitä vain

En tykännyt:

  • Äiti osaa korjata tietokoneen mutta ei varmuuskopioida tiedostoja. ”Jos minä nyt yhdistän tämän johdon tähän, niin häviävätkö meidän lomakuvamme?
  • Aikuiset eivät tee Jounista eläinsuojeluilmoitusta. Eikö kukaan ajattele  gerbiileitä?

Subjektiivinen tuomio: ***

Elina Hiltunen & Minna Palmroth
Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus
Otava 2020
49 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*