****

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Hakekaa kätilö”Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Olisin voinut valita minkä tahansa muun uran: valokuvamallin, lentoemännän tai laivan tarjoilijan ammatin. Pääni kuhisee ajatuksia erilaisista loistokkaista, hyväpalkkaisista ammateista. Vain idiootti valitsee sairaanhoitajan uran. Ja nyt olin sitten kätilö…”

Tositapahtumiin perustuva kirjassa Hakekaa kätilö! Jennifer Worth kertoo kokemuksistaan kätilönä 1950-luvun Lontoossa. Hän on siirtynyt sairaalasta työskentelemään ja asumaan nunnien asuttamaan Nonnatus Houseen.

Elämä East Endissä kuusikymmentä vuotta sitten oli kovin erilaista kuin nykyään. Worth kertoo tarinaansa eri ihmisten kautta – niin potilaiden, nunnien kuin muidenkin luostarin työntekijöiden. Tutustumme muun muassa 24 vauvaa synnyttäneeseen espanjalaiseen Conchitaan, traagisen menneisyyden omaavaan rouva Jenkinsiin ja ilotalosta paenneeseen raskaana olevaan Maryyn, johon Jennifer sattumalta törmää. Worth kuvaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tapahtumista rehellisesti eikä kaunistele.

Elinolot pommitusten runtelemilla slummialueilla ovat alkeelliset, ja monet potilaiden tarinoista ovat todella traagisia, mutta kirjaa on silti yllättävän mukava lukea. Worthin tekstin sävy on lämmin ja empaattinen. Huumoriakin kirjasta löytyy, ja varsinkin nunnista ja luostarin henkilökunnasta löytyy kiinnostavia persoonia. On todella kiinnostavaa päästä sisälle kätilön ja sairaanhoitajan ammattiin.

Itseäni häiritsi hieman tapahtumien hyppely ajasta toiseen. Yleensä kirjassa kuvattiin aina yksi luku yhteen henkilöön liittyvää tarinaa, ja sitten hypättiin jonnekin muualle. Loppujen lopuksi kronologisuudella ei kuitenkaan ollut niin väliä, sillä henkilöt ja tarinat ovat pääosassa. Kirjan loppu oli ikävän töksähtävä – tähänkö se jo loppui? Kokonaisuutena tykkäsin kirjasta kuitenkin kovasti.

Hakekaa kätilö! -teoksesta tulee  Lukuhaasteen 2015 ensimmäinen luettu teos kategoriassa Tositapahtumiin perustuva kirja. Jee! Kirjaan pohjautuen on muuten tehty myös tv-sarja, sitä voi tapittaa alusta alkaen ainakin Netflixissä. Itse olin katsonut sitä vain yhden satunnaisen jakson ennen kirjan lukua, joten jännitys tapahtumien kulusta säilyi.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jennifer Worth
Hakekaa kätilö!
Suom. Eija Tervonen
Otava 2012
415 sivua

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Raamatullinen vuosi”180. päivä. Tänään on 26. kerta, kun minulta kysytään, aionko uhrata Jasperin Raamattuvuoteni aikana. En, vastaan kohteliaasti, vain Abrahamia pyydettiin tekemään niin.
     ’Et siis aio sitoa poikaasi vuoren huipulle? kysyi David, Julien ystävä, joka on pikkuhiljaa vuosien kuluessa liukunut kohti ortodoksijuutalaisuutta.
     ’En aio sitoa.'”

A. J. Jacobs on toimittaja, joka on tunnettu eriskummallisista projekteistaan. Aiemmassa, suomentamattomassa kirjassaan hän kuvaa kuinka luki koko Ensyclopaedia Britannican läpi. Nyt hän paitsi lukee koko Raamatun, kirjaa sieltä myös jokaikisen säännön ylös ja noudattaa niitä kaikkia vuoden ajan.

Sääntöjä kertyy 72 paperiliuskaa. Lisäksi Jacobs hankkii useita eri raamatunkäännöksiä ja selitysoppaita. Hän päättää, että keskittyy vuoden ensimmäiset kahdeksan kuukautta Vanhaan testamenttiin ja loput neljä kuukautta Uuteen testamenttiin.

Jacobs on taustaltaan juutalainen ja agnostikko, mutta täytyy myöntää että hän oikeasti paneutuu projektiinsa ja hänellä on aito halu selvittää asioita. Hän esimerkiksi tutkii Raamatun lakien alkuperäisiä merkityksiä ja kysyy uskonnollisilta opettajilta neuvoa. Vuoden aikana hän matkustelee ympäriinsä ja käy tutustumassa muun muassa amisheihin ja hasidijuutalaisiin, sekä jutustelee Raamatusta Jehovan todistajan kanssa.

Osoittautuu, että kaikkia sääntöjä on mahdotonta noudattaa yhtä aikaa. Jacobs saa itsensä kiinni usein esimerkiksi valehtelusta ja juoruilusta. Viikoittaisesta sapatin viettämisestä hän alkaa jopa pitää, mutta monet lait tuottavat ongelmia. Vuoden aikana syntyy useita hullunkurisia tilanteita, kun Jacobs yrittää kivittää avionrikkojaa soralla tai kun hän kertoo vaimolleen, ettei voi istua samalla tuolilla sinä aikana kun tällä on kuukautiset. Vaimo Julie ratkaisee asian istumalla joka ikisellä tuolilla mikä asunnosta löytyy, joten Jacobsin täytyy alkaa kantaa omaa pikku jakkaraa mukanaan ettei vahingossakaan tule epäpuhtaaksi.

Kirjan sävy on hyväntuulinen ja teksti pisti usein naurahtelemaan ääneen. Raamatullisesta vuodesta löytyy myös ajoittain syvällisempääkin pohdintaa uskosta ja Raamatusta. Alkupuoli oli mielestäni parempi kuin kirjan loppuosa, mikä selittyy ehkä sillä että Uudesta testamentista ei löydy niin paljon meidän mielestämme erikoisia lakeja kuin Vanhasta testamentista. Lukija pääsee jännittämään loppuratkaisua: millainen vaikutus Raamattuvuodella oli agnostikko-Jacobsiin? Tätä pohdintaa olisi mielestäni voinut jatkaa pidemmällekin, nyt kirja loppuu ehkä vähän töksähtäen. Annan silti neljä ja puoli subjektiivista tähteä.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Raamatullinen vuosi ei valitettavasti pääse mukaan Lukuhaasteeseen 2015, koska luin sen viime vuoden puolella.

A. J. Jacobs
Raamatullinen vuosi
Suom. Kira Poutanen
Nemo 2008
400 sivua

Teerijoki & Töyry: Ylihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa

TeerYlihyvYlihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa on suhteellisen tuore kirja (julkaistu lokakuussa 2014), johon törmäsin sattumalta.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjan slogan on ”Ekomättöä erityisesti nuorille” ja takakannessa kerrotaan, että kirja sopii mainiosti esimerkiksi omaan kotiin muuttavan nuoren keittiöön. Olen siis aika lailla kirjan kohderyhmää.

Ylihyvää! koostuu noin 30-sivuisesta teoriapaketista ja reilusta 50 reseptistä, jotka on jaoteltu salaatteihin/pikkuruokiin, pääruokiin, leivontaan ja jälkiruokiin. Myös reseptien väleistä löytyy tietoiskuja ja vinkkejä aina kyseessä olevaan ruokaan liittyen, esimerkiksi broilerinmaksakastikkeen kyljessä on infolaatikko sisäelinruokien ekologisuudesta. Vaikka ote onkin köksänkirjamainen, tykkäsin siitä kuinka kirja perustelee mikä tekee mistäkin reseptistä ekohenkisen.

Teoriaosuus ja tietoiskut ovatkin mielestäni ehdottomasti kirjan parasta antia. Alkulehdillä käydään kattavasti läpi ekologisen syömisen peruspilareita, kuten kausiruokaa, lähiruokaa, kasvisproteiineja, tuotepakkausten merkintöjä, kasvissyöntiä, ruoan hiilijalanjälkeä, energiansäästöä kokatessa ja ruokajätteen vähentämistä. Itse en oppinut hirveästi uutta, mutta ekologisuudesta vasta kiinnostunut nuori varmasti löytäisi kirjasta paljonkin kiinnostavaa tietoa.

Reseptit ovat perusmättöä ekologisella vivahteella, lista kaikista ruokaohjeista löytyy kirjan esittelysivulta. Jotkut ohjeet olivat vähän turhankin simppeleitä, kuten Täytetty patonki, jonka ainesosat ovat puolikas patonki ja ”täytteitä”. Toki erilaisia täytevaihtoehtoja listataan, mutta silti.

Lihattoman kebabin ohje on hauska veto, mutta jäin ihmettelemään kirjasta löytyvää sushireseptiä. Sushi on toki huipputrendikästä (ja siitä saatiin houkutelleva maininta takakanteen), mutta reseptin viereisessä tietolaatikossakin todetaan että tonnikala on uhanalaista, monet kotimaiset kalalajit eivät sovellu raakana käytettäväksi, lohi on usein kasvatettua ja riisikin varsin epäekologista.

Kohderyhmä otettu kivasti huomioon: kirja ei esimerkiksi oleta että kaikki lukijat ovat jo ruvenneet ekologisuuspäissään täysvegaaneiksi. Erilaiset ruokavaliot lakto-ovovegetaristista vegaaniin esitellään, samoin kuin kasviproteiinit, ja lihan osittaista korvaamista kasviksilla kannustetaan. Resepteissä on monipuolisesti sekä liha- että kasvisruokia. Ei olisi haitannut vaikka ruokaohjeita olisi ollut enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Ylihyvää! toteutti lupauksensa. Se on kattava tietopaketti ekologisesta syömisestä aloittelevalle kotikokille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Elina Teerijoki & Kristiina Töyry
Ylihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa
Alligaattori Kustannus 2014
83 sivua