Jalkanen & Pudas: Rivien välissä

rivien-valissaKirjablogi on blogi, jonka pääpaino on kirjoissa ja kirjallisuudessa.

Vaikka olen blogannut kirjoista jo puolitoista vuotta, minulle tuli yllätyksenä että kotimaisista kirjablogeista on tehty kirja. Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Lumiomena-blogin Katja ovat haastatelleet kirjabloggaajia, kirjailijoita ja kustantajien edustajia ja koonneet oppaan kirjallisten blogien maailmaan.

Rivien välissä on kevyttä luettavaa 160 sivullaan, ja minulla se meni bussimatkaviihteenä. Kirjassa käsitellään kirjablogiskeneä yleisesti ja sivutaan tyypillistä bloggaajaa, blogin ulkoasua, minkälaisista kirjoista blogataan ja miten kirjoja saadaan luettavaksi. Keskimääräinen kirjabloggaaja on muuten 36-vuotias nainen, joka toimii myös työssään kirjojen tai tekstien parissa.

Kirjan loppupuolella keskitytään kirjablogien yhteisöllisyyteen, pohditaan blogien suhdetta ammattimaiseen kirjallisuuskritiikkiin ja esitellään erilaisia blogeissa esiintyneitä haasteita ja tempauksia. Tekstissä tuntuu olevan jonkin verran toistoa, mutta aiheita käsitellään kumminkin kattavasti. Internetin ihmeitä käsittelevät kirjat vanhentuvat nopeasti, joten kolme vuotta vanhaa teosta kannattaa lukea varauksella ainakin tilastotiedon ja sen sellaisen suhteen.

En saanut kirjasta juurikaan sen enempää irti kuin mitä olen oppinut pyörimällä Blogistaniassa itse, mutta Rivien välissä oli joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa. Minua olisi kiinnostanut lukea enemmänkin blogin perustamiseen, nimeämiseen, ulkoasun muokkaamiseen ja kaupalliseen yhteistyöhön liittyvistä aiheista, ja vielä enemmän bloggaajien kommentteja. Blogeissa kiertäneistä haasteista löytyi pari minulle uutta, ja niistä sai ideoita omaankin bloggaamiseen käytettäväksi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjan mukaan vuonna 2013 vain murto-osalla kirjabloggaajista oli Twitter-tili. Minä yllätyin ainakin ihan täysin, kuinka aktiivinen kirjablogiyhteisö Twitteristä löytyi, kun perustin vuonna 2014 @lukujonossa-tilin. Piskuisella blogillani on jostain kumman syystä kaksi kertaa enemmän seuraajia kuin henkilökohtaisella tililläni. Myös kustantamot, kirjailijat ja kirjastoalan ihmiset ovat kattavasti edustettuina Twitterissä, suosittelen tutustumaan!

Rivien välissä pääsee mukaan vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Katja Jalkanen & Hanna Pudas
Rivien välissä. Kirjablogikirja.
Avain 2013
160 sivua

Elina Saksala: Tuottajan käsikirja

tuottajankasikirja-600x859Mitä tuottaja tekee? Jokainen tuottaja on saanut moneen kertaan vastata tähän kysymykseen. — Tuottaja on kaiken tekemisen taustalla. Hän varaa tilat, hankkii luvat ja rahoituksen, kokoaa talkoolaiset ja palkatun tiimin hankkeen toteuttajiksi, suunnittelee ohjelman, tiedottaa tapahtumista tai ainakin rekrytoi tiedotustiimin, luo yhteishengen ja huolehtii siitä, että lopputulos vastaa alkuperäistä visiota. Joskus hän tosin saattaa myydä niitä nakkejakin.

Elina Saksalan Tuottajan käsikirja tarttui mukaan kirjaston hyllystä, koska tuottajan ammatti on yksi itseä kiinnostavista urista. Kirja onkin nimensä mukaisesti suunnattu käsikirjaksi sekä ammattimaisille tuottajille että alan opiskelijoille. Se sisältää yleistä tietoa tuottajan työstä, yksityiskohtaisempaa asiaa esimiestyöstä, projektin johtamisesta ja markkinoinnista sekä ihan käytännön työkaluja esimerkiksi palautteenantoon ja ideointiin.

Kirja oli sisällöltään samantyyppinen kuin monet liikkeenjohdon kursseilla lukemani oppikirjat, paitsi ettei se pureutunut kovin syvälle mihinkään aiheeseen. Kaikki oleellinen käsitellään, mutta melko pintapuolisesti. Minun kohdallani kirja kuitenkin täytti tehtävänsä, eli se valotti tuottajan ammattia ja herätti kiinnostuksen mahdollisesti opiskella alaa joskus tai hankkiutua samantyyppisiin työtehtäviin. Kaiken kaikkiaan Tuottajan käsikirja antaa kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea tuottajan työnkuvaan kuuluu ja minkälaisia taitoja tarvitaan.

Ehdottomasti kirjan kiinnostavinta antia ovat suomalaisten tuottajien haastattelut, joissa he kertovat työstään, sekä työelämästä kertovat jutut, esimerkiksi Ylen Puoli seitsemän -ohjelman tiiminrakennuksesta ja tuottamisesta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Elina Saksala
Tuottajan käsikirja
Like 2015
240 sivua

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

mifongin perintöSuomalainen fantasiasarja? Kyllä kiitos! Olin lukenut J. S. Meresmaan Mifonki-kirjasarjasta paljon positiivisia arvioita, kun löysin ensimmäisen osan lähikirjaston nuorenosastolta.

Mifongin perintö on genreltään historiallista fantasiaa. Kirjassa kerrotaan eri hahmojen edesottamuksista monella mantereella, mutta pääosissa ovat Merontesin kuninkaan tytär Ardis ja idästä kotoisin oleva Dante Rondestani, jonka perhe pyörittää antikvariaattia. Dante saa tehtäväkseen lähteä etsimään myyttistä Keisarien kirjaa, ja päätyy sen vuoksi Keskimantereelle, vain pelastaakseen sattumalta jokeen pudonneen Ardisin. Pikku hiljaa pari rakastuu (arvasin :D).

Yhdessä he eivät kuitenkaan saa olla, sillä Ardis naitetaan toiseen kuningaskuntaan kuningas Landisin vaimoksi, syyksi väitetään politiikkaa. Aluksi mukavalta vanhalta veikolta vaikuttavasta Landisista paljastuu tarinan edetessä ikävämpiä piirteitä. Ardis huomaa myös odottavansa kuninkaalle lasta. Samaan aikaan kaukana lännessä asusteleva pariskunta juonii syntymättömän lapsen ja Ardisin pään menoksi. Kaiken taustalla ovat kauan sitten eläneet myyttiset mifongit ja heihin kiinteästi liittyvä marmosiinikansa, joiden verenperinnössä oli epätavallisia voimia.

Oli yllättävän vaikeaa uppoutua kokonaiseen uuteen fantasiasarjaan. Edellinen uusi tuttavuus minulla on ollut Tulen ja jään laulu, jota varten olen saanut opetella kymmeniä henkilöhahmoja ja tankata päähäni juonenkäänteitä. Nyt hyppäys täysin uuteen maailmaan ja uusiin hahmoihin oli aluksi hämmentävää. Hahmojen muistamista ei helpottanut niiden vaikeat, varsin fantasiatyyliset nimet, tyyliin Ardis Elena Adafir Isvergal, Elingmar Bereski ja Agautr Capimont. Maruaanit ja marmosiinit ovat myös terminä niin samanlaisia että minulla ne menivät iloisesti sekaisin.

Mifongin perintö on varsin juonivetoinen kirja. Tapahtumat etenevät suorastaan huimaavaa vauhtia verrattuna esimerkiksi Taru sormusten herrasta  -saagaan, jossa tarvottiin sivukaupalla pitkin maita ja mantuja. Toisaalta se on piristävää, mutta joskus mennään vähän liiankin vauhdikkaasti. Välillä juonessa tapahtuu ihan yllättäviä hyppäyksiäkin, kun joku hahmo ilmaantuu kuvioihin tietäen kaiken toisen historiasta (mistä hän sen oikein selvitti?).

Henkilöt olivat ihan hyviä tyyppejä, eniten pidin Dantesta ja hänen siskostaan Linnistä. Ardis on alussa melko ärsyttävä nirppanokkainen tyttö, mutta onneksi tarinan edetessä hänkin kasvaa henkilönä. Olisin ehdottomasti halunnut tietää joistain asioista lisää, kuten Danten mukana kulkevasta puumasta, Reusta. Kirjan alussa mainittiin vain jotakin sebuiasta ja sielujenliitosta, mutta sitä ei sen jälkeen selitetty. Ardisin avioliiton alkuvaiheista olisi ollut hauskaa lukea, nyt tarina hyppäsi suoraan parin kuukauden yli.

Danten ja Ardisin rakkaustarina olisi myös ehkä kaivannut sitä jotain. Se tuntui suurimmaksi osaksi olevan sellaista ”haluan tuntea kätesi vartalollani, oh” -meininkiä. Ikäeroakin pariskunnalla on ilmeisesti parikymmentä vuotta. Mikä sai heidät rakastumaan niin, että he olivat valmiita matkustamaan maailman ääriin?

Kaiken kaikkiaan Mifongin perintö oli kuitenkin oikein mukiinmenevä fantasiaromaani, ja aion lukea jatko-osatkin. Kirja pääsee Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Kirjasta on muuten tehty YouTubeen myös varsin hieno kirjatraileri, kannattaa vilkaista! Ylipäätään kirjatrailerit ovat hauska konsepti, tykkään :D

J. S. Meresmaa
Mifongin perintö (Mifonki-sarja #1)

Karisto 2012
470 sivua