Havia, Lappalainen & Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen

erilainenoteomaantalouteenkansiEnnakko-odotukset:
Löysin Erilainen ote omaan talouteen -opuksen sattumalta kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansikuva antaa ymmärtää että kirjan opeilla voi saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden – tämä on luettava! Odotin helppotajuista ja käytännönläheistä talousopasta, jossa olisi esimerkiksi säästövinkkejä. Kirja vaikutti olevan suunnattu ennemmin työikäisille kuin opiskelijoille, mutta nappasin sen silti mukaani. Sen on pakko olla hyvä, jos muutkin ovat lainanneet sitä innokkaasti.

”Jossakin vaiheessa se sitten iskee. Teatteriverho avautuu ja paljastaa todellisuuden, joka on rakennettu illuusioilla: meillä on massoittain velkaa, kuluja ja niiden myötä stressiä työstä, joka ei tarjoa henkisesti yhtään mitään. Edessämme on 40 vuoden pakkotyörupeama, vain jotta voisimme maksaa velkamme. Kärsimme repaleisista parisuhteista, kun puoliso ei ole koskaan kotona, ja lapsetkin on samasta syystä kasvattanut kollektiivin palkkaama kerhotäti. Säästöissä ei ole juuri mitään. — Miten ihmeessä oikein päädyin tähän tilanteeseen?”

Arvio:
Erilainen ote omaan talouteen
maalailee ruusuisia näkymiä heti ensimmäisestä luvusta alkaen… tai sitten ei. Kirja erosi odotuksistani siten, että se onkin suurimmaksi osaksi sijoitusopas eikä säästövinkkikokoelma. Alussa pohditaan yleisesti nykyistä kulutusyhteiskuntaa, yllä olevassa lainauksessa kuvattua ”suomalaista unelmaa” ja sen ongelmia. Kirjoittajat haluavat ravistella piintyneitä käsityksiä: miksi pitäisi välttämättä ottaa asuntolaina vuosikymmenien maksuajalla? Omistusasunto ei ole sijoitus sen enempää kuin himokallis luksuslaukkukaan.

Kirjan kiinnostavin osuus oli mielestäni luvut 2-4, joissa käsitellään muun muassa ihmisten tarpeita ja ostoskäyttäytymistä, kuluttamista, velkaantumista, talouden teoriaa, tuotteiden brändejä ja markkinointia. Opimme muun muassa, että kaupan omat merkit ovat usein täysin samaa tavaraa kuin kalliit brändituotteetkin, tehtaalla vain lyödään eri leimat. Tavaroita kannattaa myös ostaa käytettynä monistakin syistä. Näissä luvuissa oli eniten niitä kaipaamiani käytännön neuvoja.

Luvussa 5 tehdään kartoituksia omasta taloudesta eli lasketaan muun muassa ”varaston arvoa” (kuinka paljon rahaa on sidottu turhiin tavaroihin kotonasi) sekä varallisuutta ja velkaa. Siitä eteenpäin kirja keskittyy itse vaurastumiseen eli suurimmaksi osaksi sijoittamiseen. Kirjoittajat käyvät käpi kaikkea koron korosta talouden kausivaihteluihin ja ohjaavat kädestä pitäen sijoittamisen alkuun.

Eniten itseäni kosketti kohta, jossa puhuttiin onnellisen elämän saavuttamisesta. Kirjoittajat toteavat, että useimmilla opiskeluajat muistuvat mieleen yhtenä onnellisimmista elämän jaksoista, vaikka silloin oltiinkin köyhiä ja elintaso oli mitä oli. Sen tilalla oli kuitenkin tarkoituksellisuus (valmistuminen), omaan elintasoon tyytyminen hyvällä omallatunnolla (kukaan ei odota opiskelijan luksustelevan), samanhenkinen yhteisö ympärillä sekä vapaus.

”Onkin tultava osittain siihen tulokseen, että senkailtainen elämä, jota oikeasti haluaisimme, elettiin jo niinä muutamana vuotena.”

Tämä ei kovin paljoa lohduta, kun pitäisi valmistua ensi vuonna :D Kirja herätti tosiaan ajattelemaan, miten opiskeluista voisi siirtyä sujuvasti työelämään ilman että vapaus tai muut positiiviset asiat häviävät.

Kaiken kaikkiaan Erilainen ote omaan talouteen oli hyvä ja ajatuksia herättävä teos, mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Sijoitusneuvonta ei kosketa opiskelijan elämää, kun ei ole vielä mitään sijoitettavaa. Tämä kirja on kuitenkin hyvää luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oman talouden kunnostamisessa ja joille sijoittaminen on vielä vierasta: kirja tarjoaa siihen hyvän lähtökohdan ja jakelee paljon vinkkejä esimerkiksi hyvistä rahastoista.

Subjektiivinen tuomio: ***

Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi:
Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä

Talentum 2014
266 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Jo Baker: Longbournin talossa

longbournintalossa”Oli ollut se ikävä aika kuukaudesta, jolloin talon kaikki yhdeksän naista olivat olleet tavallista äksympiä, kämpelöitä, kyynelehtiviä ja vuotaneet sen jälkeen. Kuukautissiteet likosivat nyt erillisessä paljussa, joka lemahti kiusallisesti teurastamolta; ne pestäisiin viimeiseksi.”

Longbournin talossa – Palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo perustuu nimensä mukaisesti Jane Austenin pääteokseen ja kuvaa Longbournin elämää palvelijoiden näkökulmasta.  Päähenkilönä on nuori sisäpiika Sarah, ja lisäksi tapaamme herra ja rouva Hillin sekä nuoren Pollyn. Tarina alkaa hieman ennen Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumia ja päättyy muutamia vuosia niiden jälkeen.

Kuvaus Sarahin arjesta on raadollinen ja jopa inhorealistinen. Lukijalle ei jää epäselväksi, että kauneudestaan kuuluisat Bennetien neiditkin ovat vain ihmisiä, joilta tulee kerran kuukaudessa sidepyykkiä ja joilla rehottavat hieltä haiskahtavat kainalokarvat sievien tanssiaispukujen alla. Erityismainintoja saa pitkin mutaisia nummia pomppiva Elizabeth, jonka alushameista Sarah saakin sitten otsa hiessä pestä sitä kuuluisaa kuuden tuuman mutakerrosta.

Elämä Longbournin keittiössä kuitenkin mullistuu, kun taloon palkataan salaperäinen miespalvelija James. Mikä hän on miehiään? Mistä hän on tullut? Miksi hänet palkattiin noin vain yllättäen? Kysymykset piinaavat Sarahia, joka on utelias ja haluaa ottaa asioista selvää. Pakkaa sekoittaa entisestään Sarahia kosiskeleva, luvattoman charmikas herra Bingleyn lakeija.

Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, joten suhtauduin vähän epäluuloisesti tällaiseen tarinan ”lisävalottamiseen”. Onneksi Elizabeth ja Jane kuvataan Bakerinkin teoksessa mukavina ja herttaisina nuorina neiteinä, jotka lainaavat mielellään kirjoja luettavaksi ja lahjoittavat vanhoja pukujaan palvelustytöille. Baker keskittyy palvelijoiden lisäksi myös muihin Austenin ”hyljeksimiin” henkilöihin ja avaa heidän luonnettaan enemmän; saamme kuulla lisää esimerkiksi Bennetien keskimmäisen sisaren Maryn ajatuksista. Myös herra Collins esiintyy suorastaan miellyttävänä nuorena miehenä.

Joka tapauksessa palvelusväen näkökulma on varmasti oikeutettu, ja saa ajattelemaan näitä historiallisia rakkaustarinoita tarkemmin; jonkun on täytynyt vääntää se Bingleylle tarjottava perhepäivällinen ja hakea ne kengänruusukkeet tanssiaisiin kaatosateessa. Longbournin talossa ehkä hieman muutti Austen-lukukokemustani (en pääse yli niistä kainalokarvoista), mutta ei onneksi pilannut sitä.

Kirjan ensimmäinen puolikas oli parasta luettavaa, mutta kolmannessa osassa rysähtää yhtäkkiä sarja paljastuksia päähenkilöistä, ja lukija heitetään muutamien vuosien takaiseen aikaan seuraamaan erään henkilön seikkailuja. Takauma oli aika irrallinen ja muutenkin mielestäni tylsä. Loppua kohden kirja yrittää palata takaisin alkuosan vauhdikkuuteen, mutta ei aivan onnistu. Baker pitää kuitenkin lukijaa jännityksessä loppuun asti: mikä on Sarahin kohtalo?

Kaiken kaikkiaan Longbournin talossa on viihdyttävä ja ajatuksia herättävä lukukokemus, mutta ei esimerkiksi Austeniin itseensä verrattava mestariteos. Tammen sivuilta voit muuten lukea näyteluvun kirjasta!

Subjektiivinen tuomio: ***½

Jo Baker
Longbournin talossa

Tammi 2014
448 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*