”Näin juhlavuoden edellä lienee oikea aika panna jotakin myös paperille. Kiinnostus teokseen ja sen suomennokseen ei näytä lainkaan laimenneen. Mitä Tolkienin työhön kokonaisuutena tulee, en voi pitää itseäni asiantuntijana. Siitä on kirjoitettu paljon, myös suomeksi. Mutta suomennoksesta minulla on sanottavaa.”
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Tätä on odotettu! Kersti Juva keskittyy vihdoin kokonaisen kirjan verran Taru Sormusten herrasta -sarjan suomentamiseen. Olin vuonna 2019 Finnconissa kuuntelemassa Juvan haastattelua, ja minusta tuli fani. Tältä kirjalta odotin eniten tarinointia siitä, miten 23-vuotias aloittelija päätyi kääntämään massiivisen mestariteoksen. Ensimmäiset osat Juva käänsi yhdessä opettajansa Eila Pennasen kanssa.
Kirja alkaa lyhyehköllä muisteluosuudella. Varsinainen pihvi on iso kasa käännösesimerkkejä, joissa näkyy miten Juva itse, Pennanen ja myöhemmin Alice Martin ovat muokanneet raakakäännöksiä. Juva kommentoi myös itse jälkikäteen tyylivalintojaan ja virheitään. Käännösesimerkit olivat kiinnostavia, sillä tällaisia työvaiheita harvoin pääsee missään näkemään. Toisaalta niiden kanssa meinasi tulla ähky samaan tapaan kuin edellisessä Löytöretki suomeen -kirjassa.
Sen sijaan eri hahmojen puhetyyleistä ja niiden kääntämisestä olisin mielellään lukenut pidemmätkin analyysit! Ne olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia. Viimeinen osio listaa käytännössä kaikki Keski-Maan käännetyt nimet ja niiden taustat. Muutamia huolimattomuusvirheitä bongasin, esimerkiksi takakannessa Rankkibuk on muuttunut Rankkibuckiksi.
Suosittelen tätä, jos fanitat Tolkienin tuotantoa, haluat pureutua sen taustoihin ja suomentaminen kiinnostaa!
Lue myös HS:n juttu aiheesta: Kersti Juva kertoo, millaista oli suomentaa Taru sormusten herrasta: ”Örkki on lahjani suomen kielen sanastoon”
Lukukokemus: ****
Kersti Juva
Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta
SKS kirjat 2021
232 sivua
”Silti onnellisuusvimmassa on yksi valtava ongelma: se on epäonnistunut täyttämään lupauksensa. Vaikka onnellisuusala jatkaa kasvuaan, voimme yhteiskuntana huonommin kuin koskaan. Yhteiskuntatieteilijät ovat paljastaneet surullisen ironian: onnellisuuden tavoitteleminen tekee ihmisistä itse asiassa onnettomia.”
”Lapsena rakastin historiaa, mutta petyin siihen uudelleen ja uudelleen. Aivan kuin maailmaa olisivat ennen 1970-lukua kansoittaneet pelkät miehet. – – Aikuisena aloin kirjata muistiin historian naisia ja heidän tarinoitaan. En etsinyt maailmanhistorian vaikutusvaltaisimpia naisia – etsin mielenkiintoisia, hurjia, erikoisia ja jänniä naisia.”