Rowse & Garrett: ProBlogger

problogger-book-3rd-editionFor a blog to be successful, your content needs to be useful and unique to your readers.”

Blogeista ja bloggaamisesta löytyy todella paljon tietoa netistä, mutta laadukkaat kirjat ovat harvemmassa. Kirjastosta aikoinaan bongaamani ProBlogger – Secrets for Blogging Your Way to a Six-Figure Income keskittyy yhteen bloggaamisen aihealueeseen eli blogilla tienaamiseen. Kirjaa ei ole suomennettu, joten lukemalla pääsee samalla treenaamaan englantia. Lähin suomalainen vastaava opus lienee Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen Blogimarkkinointi-kirja.

Minulla on ollut luettavana ensimmäinen painos vuodelta 2008, mutta tänään huomasin, että kirja on edennyt jo kolmanteen painokseen (vuodelta 2012, kansikuva vasemmalla). Kannattaa siis lukea se, sillä vuoden 2008 teoksessa moni tieto on jo vanhentunutta. Perusasiat vanhastakin painoksesta kuitenkin selviää, joten kirjoittelen arvion sen pohjalta.

Although the majority of bloggers choose to go with a personal blog when they first start, we hope we have shown that for professional bloggers, a well-selected niche that you are happy writing for can make all the difference to your earning potential.

Molemmat ProBlogger-kirjan kirjoittajat ovat täyspäiväisiä ammattibloggaajia, jotka pyörittävät jopa useita kymmeniä blogeja ja tosiaan tienaavat niillä kuusinumeroisia summia. Yksi Darren Rowsen blogeista on suosittu ProBlogger, jonka mukaan kirja on myös saanut nimensä. Kirja alkaa kirjoittajien omilla tarinoilla, joiden jälkeen selvitetään perusasiat kuten mikä blogi oikeastaan on.

Tämän jälkeen käydään läpi blogin perustaminen (tekniset ohjeet ovat vanhentuneita 1. painoksessa), ohjeita koukuttavan sisällön kirjoittamiseen, tiukasti rajatun niche-blogin edut ja erilaiset ansaintastrategiat, joita blogeissa voi käyttää. Nämä jakautuvat suoriin (esim. bannerimainonta) ja epäsuoriin (kuten omien palveluiden mainostus ja henkilöbrändin kasvattaminen blogissa) keinoihin. Tämä on ehdottomasti sitä kirjan kiinnostavinta antia.

Kuudes luku käsittelee blogien ostamista ja myymistä ansaintatarkoituksessa, mikä tuntuu aika utopistiselta suomalaisessa mittakaavassa. Ne kohdat tulikin luettua aika huolimattomasti. Kirjan loppupuolella luodaan vielä katsaus blogiverkostoihin ja -portaaleihin, blogin markkinointiin ja menestyneiden blogien salaisuuksiin.

There is no single right way or wrong way to earn money from blogging. — The opportunity is there for any blogger to make some money, and to do it in a style that works for them.

ProBlogger on hyvää peruslukemistoa innokkaalle bloggaajalle, joka on kiinnostunut jossain vaiheessa ansaitsemaan harrastuksellaan, tai jopa bloggaamaan ammatikseen. Kaikkia kirjan oppeja ei kuitenkaan voi soveltaa suomenkieliseen blogiin, sillä kirja on kirjoitettu amerikkalaisesta näkökulmasta. Potentiaalinen blogin lukijakunta ja sitä kautta vaikkapa mainostulot ovat tietysti kymmeniä kertoja suurempia kun blogi on englanniksi ja suunnattu kansainväliselle yleisölle. Blogilla ansaitsemisen perusteet kirjasta kuitenkin ehdottomasti löytää, ja luultavasti uusimmassa painoksessa ne ovat myös ajan tasalla.

Jätän tämän kirjan tällä kertaa Lukuhaasteen ulkopuolelle, sillä olen lukenut sen jo kerran aikaisemminkin.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Darren Rowse & Chris Garrett
ProBlogger – Secrets for Blogging Your Way to a Six-Figure Income
Wiley Publishing, Inc 2008
219 sivua

Oletteko lukeneet muita hyviä bloggausoppaita? Jaa kirjavinkki kommenttiboksissa!

Ulla-Lena Lundberg: Jää

JääAjattelin aluksi, ettei Finlandia-voittaja Jää ole oikein minun makuuni. Kirja näytti mielestäni tylsältä, eikä takakansitekstin kauniit maalailutkaan antaneet kuvaa kiinnostavasta juonesta. Minulle suositeltiin tätä kirjaa kuitenkin niin sinnikkäästi, että kun näin Jään kirjaston palautuskärryssä, nappasin sen mukaani.

Jää kertoo Ahvenanmaan saaristossa sijaitsevista Luodoista, jonka seurakuntaan saapuu uusi pappi perheineen. Kirja sijoittuu aikaan sodan jälkeen, ja elämä saaristossa on karua. Kesällä paikasta toiseen pääsee liikkumaan veneellä, mutta talvella saaria ympäröi jää.

Kun meri on jäätynyt, jää lepää saarten välissä kuin lattia. Ikuinen tuuli pyyhkii lumen pois, ja ranta-aittojen luistimet ja potkukelkat heräävät eloon. Myös pappi kaivaa aitasta ruosteisen potkurin, vaihtaa istuimen pari katkennutta listaa ja ruuvaa ohjaustangon tiukemmin kiinni. Hän poistaa kovasimella jalaksista pahimman ruosteen. Ajoneuvo on kelvollinen, ja pian hän kiitää vesimaailman yllä kuin komeetta.

Odotuksieni mukaisesti kirjasta ei löytynyt vauhdikasta tai koukuttavaa juonta, mutta kieli on kaunista ja kerronta verkkaista. Lundberg kuvaa kirjansa henkilöitä todella hyvin, ja heihin kiintyy nopeasti. Sivuhenkilöilläkin on omanlaisensa luonne ja tarina. Erityisen sympaattisesti hän kirjoittaa lapsihahmot: lempihenkilöni kirjassa olikin parivuotias papin tytär Sanna, eikä vain sen takia että olemme kaimoja (vaikka olikin outoa lukea kirjaa jossa vähän väliä kerrottiin Sannan touhuilua. Aika harvoin sellainen tulee vastaan).

Lillus pelkää heitä. Äiti on opettanut tytöt sanomaan hyvää päivää ja jatkamaan matkaa, mutta Lillus ei pysty siihen. ”Byäää”, hän ulvoo, kun Portman vain katsookin häneen. – – Sanna on kärsivän näköinen, niiaa, sanoo päivää ja samalla ”Hiljaa Lillus!” ja raahaa pikkusiskon mukanaan pois ja ulkoportaille. Siellä voi elää, jos pysyy poissa teiltä joilla Portmanit kulkevat. – – On helpotus päästä talosta, mutta vaikka Sanna on ikäisekseen viisas, hänen on vaikea ennakoida Portmanien liikkeitä ja estää heitä katsomasta Lillusta. Silloin Lillus ulvoo ja äiti tulee vihaiseksi.”

Kirjan ensimmäinen puolikas maalailee papin ja pastorskan asettumisesta saaristoon kauniisti, mutta sen jälkeen tummiakin sävyjä alkaa tulla mukaan. Olin jo aiemmin kuullut, että moni on ruvennut lopussa suorastaan itkemään, joten osasin odottaa koskettavaa loppua. Sieltä se myös tuli, ja kirjan loputtua suorastaan masennuin hetkeksi. Kirja on kaikesta huolimatta todella hyvä, ja jaksoi kiinnostaa myös meikäläistä loppuun saakka. Kyllä tämä on Finlandia-palkintonsa ansainnut!

Jää on Lukuhaasteen viides kirja kategoriassa Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suom. Leena Vallisaari

Teos 2012
366 sivua

Agatha Christie: Stylesin tapaus

stylesin-tapaus”Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas. Hänen päänsä oli täsmälleen munan muotoinen ja se oli aina hieman kallellaan. Hänen viiksensä olivat hyvin jäykät ja sotiaalliset.”

Stylesin tapaus on Agatha Christien kaikkien aikojen ensimmäinen romaani ja siis myös salapoliisi Hercule Poirotin ensiesiintyminen. Kirja päätyi lukulistalleni, koska tarvitsin Lukuhaastetta varten suositun kirjailijan ensimmäisen kirjan, ja tämä osui silmiini Sellon kirjaston pokkaritornista (joka on sivumennen sanoen täynnä superkiinnostavaa luettavaa!).

Stylesin tapaus noudattaa tuttua christiemäistä rakennetta. Kirja on kirjoitettu Poirotin ystävän, kapteeni Hastingsin näkökulmasta. Ensin esitellään iso kasa erilaisia henkilöitä, jotka kaikki asuvat samassa paikassa (tässä tapauksessa Stylesin kartanossa tai sen ympäristössä). Sitten havaitaan ristiriitoja henkilöjen kesken ja aavistellaan pahaa.

Sitten kartanonrouva murhataan, ja sattumalta lähellä asustava Poirot kutsutaan selvittämään tapausta. Hän nuuskii ympäriinsä ja tekee hämmentäviä kysymyksiä, eikä yksinkertainen Hastings-parka millään meinaa pysyä perässä. Lukijalla on omat aavistuksensa syyllisestä, mutta kun Poirot kirjan lopussa kerää kaikki epäillyt samaan huoneeseen ja paljastaa syyllisen, se on juuri se jota vähiten on epäillyt.

Kirja oli kaikin puolin peruskauraa ja täytti odotukset. Poirot on henkilöhahmona toisaalta hurmaava ja toisaalta raivostuttava. Hastings on vähän liiankin yksinkertainen joskus, ja häntä suorastaan säälii, kun hän yrittää kovasti auttaa ja Poirot vain vähättelee hänen älykkyyttään. Henkilöhahmoja on paljon ja kaikki esitellään samaan aikaan, joten minä ainakin olin aivan sekaisin. Tilannetta ei helpota se, että välillä henkilöihin viitataan etu- ja välillä sitten sukunimellä. Tarinan edetessä henkilöt oppi kuitenkin (onneksi) erottamaan toisistaan.

Juoni sen sijaan on nerokas, ja mahdoton ratkaista kenellekään muulle kuin Poirotille ja hänen kuuluisille harmaille aivosoiluilleen. Kirjan parasta antia onkin tuttu loppukohtaus, jossa Poirot käy läpi koko rikoksen kulun ja paljastaa syyllisen. Stylesin tapaus on lyhyt, vain reilut parisataa sivua, eli mukava dekkarivälipala arkeen. Kirja on Lukuhaasteen 2015 neljäs luettu kirja kategoriassa Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Agatha Christie
Stylesin tapaus
Suom. Paavo Lehtonen

WSOY 2014 (1. Suomenkielinen painos 1970)
244 sivua